Ohi on

Viimeinen päivä takana, kurkkukipu ja kuume sitä tahdittaneet mutta töissä olin silti. Järkättiin pieni akvaario pienten  huoneeseen ja muutama kala sinne uiskentelemaan. Isojen puolella ei mitään muutoksia. Erottelu todellakin rauhoitti kummankin ryhmän toimintaa.

Ziva, päiväkodin omistaja sekä päiväkodin työntekijät olivat hankkineet minulle läksiäislahjaksi paksun kaulahuivin ja hanskat (mustat!), paketillisen teetä, pienen purkin paikallista chilihunajaa sekä lapsen piirustuksesta tehdyn kortin. Sain myös kutsun tulla heille koska vaan töihin jos Sloveniaan päätän muuttaa. Ilman minkäänlaista ohjausta sen kaaoksen keskelle kun ensimmäisenä päivänä oli ja siitä lähtien olen kuulemma pärjännyt erittäin hyvin lasten kanssa vaikkei yhteistä kieltä olekaan. Pari sanaa tuli tottakai opittua nopeasti, pissa = lulu, kakka=kaka, leipä= kruh, vesi=vada, mehu= che (tai sinnepäin).

Päiväkotihan on perustettu tämän vuoden elokuussa ja minulla oli täydellinen mahdollisuus siis nähdä uuden päiväkodin toimintaa ja sen kehittymistä. Lapset kehittyivät huimasti ekasta viikosta viimeiseen viikkoon. Itkua ei ollut enää läheskään niin paljon. Vanhemmille 2,5-3,5 v lapsille aloitettiin Montessoriharjoitteita ja sain seurata sivusta miten se lähtee käyntiin.

Tämä on ennen kaikkea ollut hyvä työssäoppiminen ja olen oppinut paljon siitä, kuinka tärkeää rytmitys oikeasti on. Näillä lapsilla ei kaikilla vielä rytmiä ole ja sen huomaa ulos siirtyessä ja syödessä ovat jo kovin väsyneitä ja itkupotkuraivareita tulee. Niistäkin on selvitty. Samaten ikäryhmien merkitys on suuri.

Pahimmat vastoinkäymiset oli kaksi flunssaa, kurkku tälläkin hetkellä ihan tosi kipeä sekä yksi ärhäkkä parin päivän vatsatauti. Toivottavasti sama meno ei jatku suomessa kun on vain kaksi viikkoa aikaa :/

Viimeinen viikko

Nyt on sitten tämäkin 4 viikkoa työssäoppimista jo aika lähellä loppuaan. Aika sekavat tunteet tällä hetkellä Montessori-menetelmästä on. Osa ennakkoluuloistani kävi toteen ja edelleenkin olen sitä mieltä, että tällaisenaan se ei toimi ainakaan alle 3 -vuotiaille. Osittain sitä voi ja kotona kannattaakin käyttää. Elementtejä on hyvä tuoda rauhottamaan lasta kotioloissa ja miksei myös päiväkodissa. Tulen ainakin rakentamaan muutaman Montessori- tavaran omaa käyttöä varten.

Jos mietin miten sain ohjausta niin aika huonosti. Toki, ymmärrän sen kiireen. Liian monta alle 3-vuotiasta ilman vaippoja kävelemässä edes takaisin, lotraamassa vedellä, tiskaamassa, pesemässä nukkea, pesemässä pyykkiä mitä vielä. Kokoajan joku on märkä ja vaatteet pitää vaihtaa. Huomisesta lähtien vanhemmat lapset erotetaan eri huoneisiin pienten kanssa, ehkä tilanne sitten rauhottuu. Toivon näin, ihan lastenkin puolesta.

Kysyin useampaan kertaan, että voisiko joko ohjeistaa Montessori-menetelmää, ei ehtinyt. Sain kyllä kirjan lainaksi: Tim Seldin - how to raise an amazing child the Montessori way. Se on kirjoitettu vanhempia varten ja siksi hyvinkin helpposelkoinen ja kertoo vaihtoehtoja miten kotona voidaan tuoda menetelmää esiin. Suosittelen lukemaan jos vähääkään kiinnostaa. Sain myös nettilinkkejä josta lukea lisää.

Päiväkodin henkilökunta on ollut erittäin ystävällinen ja kohtelias muuten minua kohtaan. Lapsia en saanut vaihtaa, mutta ehkä annoinkin sen olla, koska vaatekorit eivät olleet nimikoituja ja kasvokuvat olivat aina kadoksissa. En olisi edes tiennyt mistä korista ottaa kuivat vaatteet.

Nyt ollaan oltu pihalla enemmän, ehkä ihmettelyni on jotenkin rohkaissut heitäkin. Lapset selvästi haluvat nyt enemmän olla pihalla ja jopa touhuavat sielä. Pihalle mennään nyt aamupäivällä ennen lounasta ja iltapäivällä välipalan jälkeen ja vanhemmat hakevat sitten pihalta.

Huomenna koitetaan mennä vanhempien lasten kanssa pari pysäkin väliä bussilla kirjastoon ja takaisin. Mitäköhän siitäkin tulee kun mukana on ylivilkkaita lapsia ja ei olla kokeiltu kävelemistä ulkona ollenkaan.

Suomi-esittely

Montessori-päiväkodin johtaja pyysi minua valmistelemaan esittelyn suomesta lapsille. Tein kortit viime viikolla kun kyselin muilta miten Montessorilapsille kuuluu esitellä ja mitä edes saa esitellä. Nyt tilaisuus esittelyyn tuli iltapäiväkerhon toimesta. Päiväkoti tarjoaa maksua vastaan kerran viikossa 1,5h kestävän hetken muille lapsille toteuttaa Montessorimenetelmää, nämä lapset ovat 3-6 vuotiaita.

Seurasin heidän toimintaansa tunnin verran, jokainen etsi haluamansa tarvikkeen ja alkoi touhuta sen kanssa, aivan eri meininkiä kuin näiden pienten kanssa jotka päiväkodissa normaalisti ovat. Oli täysin hiljaista, ohjaajat kuiskasivat ohjeita jos lapsi niitä tarvitsi. Hyvin jännää nähdä 8 kahdeksan 3-6 vuotiasta niin hiljaa, keskittyen omaan touhuunsa.

Tunnin jälkeen siirryttiin toiseen huoneeseen jossa on lattialle teipattu punainen kehä. Laitettiin laulu soimaan ja käveltiin/hypeltiin kehän ympäri laulun sanojen mukaan. Tämän jälkeen lapset istuivat kehälle ja ohjaaja otti esiin euroopan kartan ja näytti Slovenian sekä Suomen. Laitoin kiertämään postikortin jossa on Suomen kartta ja kuvia luonnosta sen ympärillä ja lapset sanoivat vuorotellen mitä siinä näkevät. Paras kommentti oli että suomessa on lehmiä ja maitoa! Kortissa oli siis lehmiä laitumella :) Tämän jälkeen näytin tekemäni sanakortit, ohjaaja käänsi ne sloveniaksi ja toistimme sanat suomeksi. Yllättävän hyvin toistelivat sanoja,ohjaajilla oli paljon vaikeampaa. Esittely tapahtui siten, että näytin kortin johon olin tulostanut eläimen ja sen päällä luki eläimen nimi. Sanoin nimen ja asetin kortin lattialla olevan maton päälle. Matto symboloi Montessorissa lapsen omaa tilaa toimia ja heille opetetaan maton hakeminen pienestä pitäen. Matolle laiton jälkeen siihen korttiin ei enää kosketa tai palata. Seuraavan kerran asiaa käsitellään jos lapsi valitsee kortit toiminnakseen.

En kykenisi olemaan tekemättä mitään koko päivänä ja hiljaa katsellen lapsia kun he touhuvat päiväkodissa. Juuri tämänkaltainen hetki päivässä on hyvä tapa tuoda pedagogiikkaa lapsen kasvatukseen. Montessorissa on paljon hyvää, esim. leluja ei ole paljon, ne on koreissa ja jokaisella on oma paikka. Tätä voi hyvin toteuttaa myös kotona koska nykyisen lelutulvan ja informaatiotulvan aikakautena on hyvä rajoittaa. Lelukorit on hyvä laittaa hyllyille siten, että lapsi ne itse saa siitä otettua kun niillä haluaa leikkiä. Esillä usein on lempilelut sekä pari vaihtuvaa settiä ja näiden ei tarvitse kotona olla mitään montessorivälineitä vaan muitakin saa olla. Hyvä olisi, että leluilla olisi joku kehittävä tarkoitus.

En tiedä miten näillä lapsilla kotona tehdään, mutta jokainen haki ja vei pois käyttämänsä tavarat itsenäisesti. Jokainen myös levitti maton ja rullasi sen pois kun lopetti toiminnan sen päällä. Sen kuulin ohjaajalta, että nämä lapset käyvät ns. normaalia päiväkotia mutta vanhemmat toivovat Montessoria mukaan vähäsen ja siksi käyvät tällaisessa kerhossa.

45 min ulkona on liian kauan!

Näin sanoi yksi päiväkodin ohjaajista kun ehdotin eilen kauniina päivänä että lapset voisivat odotella ulkona vanhempia. Olivat siis olleet sen 40 min ulkona ennen lounasta. Aurinko paistoi ja oli tosi lämmin päivä. Muut oli haettu kolmea lasta lukuunottamatta. Mahdoinkohan onnistua pidättelemään hämmästyksen ilmettä kun hän sanoi että 45 min ulkona on tosi pitkä aika. Siis mitäh? Noh, mentiin kuitenkin ulos toisen ohjaajan toimesta ja hyvin se meni. Yhtä tultiin hakemaan noin 10 min päästä ja kahta muutakin puolen tunnin sisällä. Ja yksi poika joka yleensä vaan itkee ulkona jopa innostui pelaamaan jalkapalloa ja leikkimään hiekkalaatikolla kun hetken häntä suostuttelin.

Tein myös Montessori-tapaan kuvakortteja Suomen eläimistä ja tervehdyksistä, en ole vielä päässyt niitä esittelemään kun ei ole kerrottu miten se tapahtuisi. Ehkä ensi viikolla sitten. Olen vieläkin ihan hämmentynyt siitä että näille lapsille ei lueta satuja tai kerrota mitään mikä ei olisi totuudenmukaista.

Täytyy kyllä myöntää, että tässä päiväkodissa ainakin on ruoka kohdallaan. On luomua ja kunnon lihapatoja ties mitä. Aina alkukeitto ja sitten joku ruoka, kerran viikossa aina torstaisin on jälkkäriäkin. Lapset korjaavat itse astiat  (pienimmätkit! Tämä olisi hyvä opettaa suomessakin jokaiselle lapselle) jonka jälkeen he riehuvat samassa tilassa missä muut syövät kunnes vuorollaan viedään nukkumaan.

Tähän mennessä olen siis tehnyt mitä? Lukenut lapsille suomeksi ja englanniksi kirjoja, osoitellut niistä tavaroita ja sanonut ne englanniksi. Siivonnut lasten sotkuja, siivonnut lasten sotkuja lisää ja vielä lisää. Auttanut pari kertaa lasta syömään, ja siivonnut ruokaa lattialta ja tiskannut. Olen pessyt käsiä lasten kanssa ja auttanut pukemaan/riisumaan. Ja siinä se kaksi viikkoa on sujahtanut. Mitään ohjeistusta Montessori-tavaroihin en ole vieläkään saanut vaikka sitä erityisesti pyysin. Taidan pyytää maanantaina uudestaan. Sain vaan selostuksen kuinka Googlen herrat ja Anne Franc ja mikälie Nobelisti palkittu ja toinenkin ovat saaneet Montessori-kasvatuksen (ja siksi ovat huipulla).

Mutta nyt nokka kohti Italiaa ja Venetsiaa. Jollen eksy pikkuteille tai tipu kanaaliin ja huku niin palaillaan taas sunnuntai-iltana kuvapostauksen ja Venetsiapläjäyksen muodossa.

Kuvapäivitys

Saavuin siis 29.10. lauantaina ja seuraavan viikon maanantai 31.10. ja tiistai 1.11. olivat vapaapäiviä. Kerroin ohjaajalleni Zivalle suunnitelmistani käydä Postojnan tippukiviluolilla ja linnassa. Hän oli minuun seuraavana päivänä yhteydessä että he olivat miehensä kanssa miettineet asiaa ja haluaisivat näyttää luolat myös 3,5 vuotiaalle tyttärelleen. Jos haluan, niin he voisivat hakea minut asunnoltani ja ajaa Postojnaan. Luola ja linna kun ovat 9 km välimatkan päässä toisistaan (eikä bussi enää kulje väliä kun on talviaika) vaikka tätä ei missään ole mainittu. Otin tarjouksen vastaan ja vietin maanantain 31.10. heidän kanssaan. Luolassa menin englanninkieliselle opastukselle kun he menivät sloveeniksi. Tässä pari kuvaa luolasta. 

Valkoinen galleria, hyvin kalkkipitoista vettä/kiveä josta valkoinen väri johtuu

stalagmiitteja, ihan normisti :)

Postojnan luolat ovat Slovenian suurimmat, 24 km luolastoa joista 5 km käydään noin 1-1,5 h kestävällä kierroksella läpi. Osa matkasta taittuu junalla joten ei tarvitse koko matkaa kävellä. Tässä luolassa elää myös harvinainen "ihmislisko" eli olmi. Kierroksen lopussa oli akvaario jossa muutama olmi oleskeli, olivat kuulemma saaneet ihmeen jonkin aika sitten ja akvaariossa ollut olminaaras oli synnyttänyt poikasia. 

Kierroksen jälkeen matka jatkui kohti Postojnan linnaa. Tosiaan 9 km päässä luolastossa mutta tämä tieto tuli ilmi vasta luolilla, ei nettisivulla jossa yhdistelmälippua kaupattiin. 

Predjaman linnaa on alettu rakentamaan luolan suulle ja luolaan 1100-luvulla. Sitä on jälkikäteen laajennettu pariin otteeseen ja esim. kuvassa oleva torni on nuorinta rakennuskantaa. 

Linnan kuuluisimpia asukkeja on 1400-luvulla elänyt Predjaman Erasmus joka taisteli Itävallan Fredrick II:sta vastaan. Tästä raivostuneena Fredrick hyökkäsi Erasmusta vastaan joka perääntyi linnaan. Linnan piiritystä kesti vuoden päivät, jonka aikana kyläläiset ja Erasmus hakivat salakäytävää pitkin ruokatarpeita viereistä kylästä. Salakäytävä on luonnon luolasto, vielä tänä päivänäkin se olisi kuljettavissa erikoisvälineiden avulla. Tarinan mukaan piiritys loppui Erasmuksen murhaan kun yksi linnan asukeista paljasti vastapuolelle, että huonoiten vartioitu ja rakennettu kohta olisi Erasmuksen vessa. Tänne hänet sitten murhattiinkin kesken toimien. Oikeasti Erasmus kuoli tykinkuulaan omassa huoneessaan. Tarina on kyllä mielenkiintosempi :D

Seuraavana päivänä 2.11. menin Vogelin laskettelurinteille Alppien eteläosiin metsästämään vuoria. Kaveriksi sain yhden saksalaisen tytön kun kyselin Erasmus-ryhmässä facebookissa halukkaita. Pääsimme bussilla ihan kaapelihissin alapuolelle ja ei muuta kuin hissillä ylös. Korkeanpaikankammoisena nuo hissit on aina niiiiin ihania mutta selvittiin. Tämä on sentään sellainen koppi eikä istuinhissi jossa jalat lilluu ilmassa. Hyi yök!

Tähän korkeuteen hissi toi. Taivalsimme vielä noin 150 metriä rinteitä ylöspäin

Triglav vuori

Hissi toi tuohon 1535 metrin korkeuteen ja siitä matka jatkui auringonpaahteessa vielä noin 150 metriä ylöspäin laskettelurinteitä pitkin. Huomasin, että niitä ei tosiaankaan ole suunniteltu ylöspäin käveltäviksi. Vogelin alueella on useita vaellusreittejä mutta nyt tosiaan menimme vain vähän matkaa ylöspäin. 

Triglav on Slovenian kansalliskuva, jos näin voin sanoa. Se on Slovenian lipussa sekä eurokolikossa. 2864 metriä korkea vuori on kolmihuippuinen ja Slovenian korkein. Se sijaitsee maantieteellisesti Bohinjin kunnassa
6.11. sunnuntaina kävin läheisessä kylässä nimeltä Celje. Tarkoitus oli käydä Celjen linnassa ja katsella vähän vanhaa keskustaa. Noh, linnassa kävin en muuten. Keskustassa kun mitään ei ole auki, koska sunnuntai. Vähän häiritsee tämä että kaupat ovat kiinni tai jos avautuvat niin ovat auki 10-15.

Linnassakaan mitään ei enää ollut koska kesäsesonki loppui viime viikolla. Lokakuuhun asti joka viikonloppu linnassa pidettiin ritaritaistelut ja tiesmitä keskiaikaan liittyvää. Oletin, että aseita olisi ollut esillä tai joku opas edes paikalla, ei. Mitään ei ollut, linna oli aivan tyhjä myös sisältä. Vähän harmittaa koska junamatkoihin meni kuitenkin se 17 euroa

Viikko mennyt

Nyt on ensimmäinen viikko takana ja hieman sekavat tunnelmat. Huomisesta alkaen pitäisi kolmen ohjaajan tulla paikalle, olivat koko viime viikon koulutuksessa. Ehkä se parantaa sitten tilannetta. Mitään ohjausta en siis ole saanut, en perushoitoon tai Montessoripedagogiikkaan. Ohjaajani on yksi näistä koulutuksessa mukana olleista joten toivottavasti ohjauksen puutteeseen tulee muutos. Kolmen päivän aikana sain päivärytmistä jonkinverran kiinni. Se näyttäisi ainakin pienten 1,5-3v. kohdalla olevan seuraavanlainen:

8-9 lapset tulevat päiväkotiin, saavat aamupalaksi vaihtelevia ruokia ja hedelmiä
9-10.30 lapset ovat ja tekevät mitä tekevät. Useimmat itkevät ja vaativat huomiota, pari pesee pöytää yms. itsekseen.
10.30 aloitetaan pukeminen ulos ja lapset itkevät pää punaisena koska ulos ei ole kiva mennä
11-12 ollaan ulkona, tarjoillaan hedelmiä joita lapset sitten syövät ulkona. (pihalla on kaksi liukumäkeä, kiipeilyteline sekä hiekkalaatikko. Lapset eivät käytännössä tee mitään koko aikana kun ovat ulkona.Seisoskelevat pöydän vieressä ja syövät välipalaa)
12-12.30 lounas, pienimmätkin lapset syövät itse, ei saa auttaa. Lusikat ovat aikuisten kokoa, samoin haarukat.
12.30-14.00 lapset hieman porrastetusti nukkumaan, ohjaajilla tässä välissä tauko
14 --> vanhemmat tulevat hakemaan lapsia.

Eli yksinkertaistaen, lapsilla ei ole mitään ohjattua toimintaa koko päivänä. Huoneessa on vesiväritaulu, kertaakaan en ole nähnyt kenenkään sitä käyttävän. Olemassa on myös sakset ja paperia jos haluaa leikellä. Myös Montessori välineitä on erilaisia (puuhelmien pujottelu, pallojen nostelu laatikosta toiseen, pinkki torni, eri mittaiset kepit jne).

En tiedä onko tämä nyt siksi että osa ohjaajista on koulutuksessa vai onko toiminta oikeasti tällaista? Montessoripedagogiikassa on pohjimmiltaan hyvä sanoma, lapsi tekee ja oppii silloin on siihen itse valmis. Mutta esim. kielellistä opetusta ei ainakaan tässä päiväkodissa ole, lapsille ei lueta tai lauleta, ei ole loruja. Heillä ei myöskään ole liikuntaa. Jos kotona ei lapselle tarjota liikuntaa, satuja, musiikkia tai kädentaitoja korvaavan määrän verran niin en pysty kuvittelemaan, että lapsen taitotaso olisi kouluun mennessä sama kuin ns. normaalissa päiväkodissa missä näitä kaikkia tarjotaan. Kehitykseen vaaditaan mielestäni pelkän lapsen halun lisäksi myös niitä kehitykseen innostavia juttuja.

Kävelen työmatkallani normipäiväkodin ohitse ja sen mitä nyt ikkunasta olen nähnyt ja kotiin päin kävellessä kun aikuiset ovat hakemassa lapsia kotiin niin ainakin näillä lapsilla on maalauksia ja vaikka mitä hienoja töitä mukanaan. Eli kyllä täälläkin jotain tehdään.

Ensimmäinen työpäivä

Olen nyt siis koko 4 viikkoa Montessori-päiväkodissa. Sain puhuttua itseni sinne, koska oleminen kahdessa työssä oppimispaikassa 6 viikon aikana on parempi kuin kolmessa.

Noh, ensimmäinen päivä on ohi ja täytyy myöntää, että lasten kannalta vaikutti aika ankealta näin jos vertaa siihen, mitä suomalaisessa päiväkodissa normaalisti on. Ehkä tulevien viikkojen aikana asia muuttuu. Montessori-päiväkodissa on montessori-leluja, ne ovat puuta ja puunvärisiä, ainoa ero on pinkki kuutiotorni. Muita kuin montessori-leluja ei ole. Ei myöskään ole soittimia, askartelua tai muuta ohjattua toimintaa. Satuja ei myöskään ole tai liikuntaa. Lapset tekevät mitä haluavat, tai eivät tee mitään kunnes mennään tunniksi pihalle, jonka jälkeen syödään ja nukutaan pari tuntia. Sitten vanhemmat jo tulevatkin hakemaan lapsia pois päiväkodista.

Pienetkin lapset syövät itse, ei haittaa vaikka puolet olisi pöydällä tai paidalla, heitä ei syömisessä auteta. Pukemisessa lapsia autetaan ja ainakin eilen kukaan ei oikeastaan olisi ulos halunnut mennä. Lieneekö 4 päivän loma ja kellojen siirto tehneet tehtävänsä ja kaikki olivat sen vuoksi väsyneitä ja itkuisia.

Täytyy toivoa, että tänään olisi parempi päivä ja jotain edes tapahtuisi.